Kuka voi saada henkilökohtaista apua?

Henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä on uudessa laissa, että vammainen henkilö kykenee itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Tämä on niin kutsuttu henkilökohtaisen avun voimavararajaus

Voimavararajauksen täyttämisellä henkilökohtaisen avun saamisen edellytyksenä, jotta varmistuu vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Samalla myös omat valinnat mahdollistuvat vamman tai sairauden niitä estämättä.  Vammaisen henkilön pitää kyetä omalla ilmaisutavallaan kertomaan, mitä hän haluaa avustajan avustamana tehdä. Tässä yhteydessä merkittävintä on toiminnan sisältö. Epäolennaisempaa on se, missä ja milloin toiminta, kuten esimerkiksi konserttiin meno tapahtuu. Joillekin henkilöille on tärkeintä päättää kaikista yksityiskohdista itse, mutta on myös muistettava, että kaikille henkilöille yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä, vaan päämäärä on tärkein.

Tahdon muodostamiseen ja ilmaisemiseen tulee saada tarvittaessa tukea. Tuettu päätöksenteko voi auttaa arjessa sellaistakin henkilöä muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, jonka on vaikea ymmärtää tai muistaa asioita. Voimavaraedellytys täyttyy, jos henkilö jollain tavoin, esimerkiksi avustettuna tai erilaisten kommunikaation apuvälineiden avulla, kykenee ilmaisemaan itseään sekä esittämään mielipiteitä ja tekemään valintoja. Oikeuskäytännön mukaan hyväksyttäviä tapoja voivat olla esimerkiksi eleet ja ilmeet. Myös vaikeasti kehitysvammainen ihminen voi täyttää voimavaraedellytyksen. Henkilökohtainen avustaja ei yleensä kuitenkaan saa tehdä päätöksiä avustettavan puolesta, mutta on tärkeää, että hän tukee avustettavan omaa päätöksentekoa silloin, kun se on tarpeen, ja kun siitä on sovittu.

Jos vammainen henkilö ei tuettuna millään käytettävissä olevalla kommunikointikeinolla pysty muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, hyvinvointialueen tulee muilla palveluilla turvata hänen itsemääräämisoikeutensa ja osallisuuden toteutuminen. Kynnyksen voimavaraedellytyksen täyttymiseen tulisi olla varsin matala, mutta se voi yhä estää erityisesti joitakin lapsia ja nuoria saamasta henkilökohtaista apua. Tähän pyritty vastaamaan uudella erityisen osallisuuden tuella (linkki).

Itsemääräämisoikeus ja voimavararajaus henkilökohtaisessa avussa  

Käytäntönä pysyy, että kyse on avusta toimiin, jotka henkilö tekisi itse, jos vamma ei olisi esteenä. Tarkoitus on, että vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu yhdenvertaisesti muiden kanssa niissäkin tilanteissa, joissa hän tarvitsee toisen henkilön apua. Tavoitteena on taata tarvittava henkilökohtainen apu sekä niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat runsaasti toisen henkilön apua eri toiminnoissa, että niille, joiden avuntarve on toistuvaa mutta määrällisesti vähäisempää.

Lapsille ja nuorille henkilökohtainen apu on tärkeä tuki osallistumismahdollisuuksien takaamiseen ikäkauden mukaiseen toimintaan. Se myös edistää lasten ja nuorten itsenäistymistä, oman identiteetin muodostumista ja osallisuutta. Keskeistä arvioinnissa lapsen oikeudesta henkilökohtaiseen apuun on se, miten itsenäisesti saman ikäiset vammattomat lapset yleensä toimivat. Tyypillisesti esimerkiksi tietyn ikäiset lapset pystyvät käymään vaikkapa uimahallissa ilman vanhempiaan.

Henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä on uudessa laissa, että vammainen henkilö kykenee itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Tämä on niin kutsuttu henkilökohtaisen avun voimavararajaus. Se on asetettu henkilökohtaisen avun saamisen edellytykseksi, jotta varmistuu vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Samalla myös omat valinnat mahdollistuvat vamman tai sairauden niitä estämättä.  Vammaisen henkilön pitää kyetä omalla ilmaisutavallaan kertomaan, mitä hän haluaa avustajan avustamana tehdä. Tässä yhteydessä merkittävintä on toiminnan sisältö. Epäolennaisempaa on se, missä ja milloin toiminta, kuten esimerkiksi konserttiin meno tapahtuu. Joillekin henkilöille on tärkeintä päättää kaikista yksityiskohdista itse, mutta on myös muistettava, että kaikille henkilöille yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä, vaan päämäärä on tärkein.

Tahdon muodostamiseen ja ilmaisemiseen tulee saada tarvittaessa tukea. Tuettu päätöksenteko voi auttaa arjessa sellaistakin henkilöä muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, jonka on vaikea ymmärtää tai muistaa asioita. Voimavaraedellytys täyttyy, jos henkilö jollain tavoin, esimerkiksi avustettuna tai erilaisten kommunikaation apuvälineiden avulla, kykenee ilmaisemaan itseään sekä esittämään mielipiteitä ja tekemään valintoja. Oikeuskäytännön mukaan hyväksyttäviä tapoja voivat olla esimerkiksi eleet ja ilmeet. Myös vaikeasti kehitysvammainen ihminen voi täyttää voimavaraedellytyksen. Henkilökohtainen avustaja ei yleensä kuitenkaan saa tehdä päätöksiä avustettavan puolesta, mutta on tärkeää, että hän tukee avustettavan omaa päätöksentekoa silloin, kun se on tarpeen, ja kun siitä on sovittu.

Jos vammainen henkilö ei tuettuna millään käytettävissä olevalla kommunikointikeinolla pysty muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, hyvinvointialueen tulee muilla palveluilla turvata hänen itsemääräämisoikeutensa ja osallisuuden toteutuminen. Kynnyksen voimavaraedellytyksen täyttymiseen tulisi olla varsin matala, mutta se voi yhä estää erityisesti joitakin lapsia ja nuoria saamasta henkilökohtaista apua. Tähän pyritty vastaamaan uudella erityisen osallisuuden tuella (linkki).